Ps. 34:17
Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
Klo 19:09
Koko päivän satoi räntää. Se suli takille, hatulle ja huiville.
Sellaista räntää, että posket kastuivat, ja toivoi laittaneensa
lippalakin päähän.
Minun ulkovaatteeni ovat niin hajalla ympäri asuntoa, etten aamunkiireessä ehtinyt etsimään lippalakkia. Siinä olisi kunnostautumisharjoitus nro 1. Ulkovaatteet sieviin pinoihin.
Kävin hyvänkäytöksenkurssilla, jossa arvailimme ihmisten ilmeitä ja tunteita.
Minä en menisi sinne, jos saisin valita. Mutta minä lupauduin käymään siellä.
Ei että kurssi olisi huono. Vaan kun kotoa on niin vaikea lähteä, kun kärsii neurooseista. Hyvänkäytöksenkurssilla harjoitellaan tunnistamaan tunnetiloja ja tulkitsemaan ihmisiä oikein. Mikä sitten on oikein. Ehkä välttämään hätiköityjä ja vääriä johtopäätöksiä.
Opin minä siellä jotakin itsestäni: olen todella epäluuloinen. Oletan, että ihmiskunta ei pidä minusta. Jos puhelin soi, pelkään. Jos postilaatikossa on postia, pelkään. Naapureidenkin postit tulee meidän laatikkoon, ja ajattelen sen virheen: väärään laatikkoon postia, olevan ihmiskunnan pirullisuutta minua vastaan.
Kärsin siis epäluuloisuushäiriöstä. Olen kärsinyt siitä jo 13 vuotta.
Enemmänkin: minulla on skitsofrenia.
Ensin oli epäluuloisuushäiriö, sitten psykoosi ja sen jälkeen skitsofrenia.
Äitini ymmärtää minua parhaiten skitsofreenikkona. Siis minun sairauteni kautta. Hän on käynyt omaisille tarkoitetuissa tilaisuuksissa, ja ymmärtänyt, että vanhempia on paljon, jotka elävät sairaan lapsen rinnalla. Minua ei ole lannistanut diagnoosini, mutta 2008 makasin pitkiä aikoja sängyssä päiväkirja kaverinani, ja odotin parempia aikoja.
Olin apaattinen, pysähtynyt, väsynyt aamusta iltaan. Monta vuotta.
Kuuntelin RaDio Deitä, mutten uskaltanut lukea Raamattua.
Elämä on sittemmin ollut hyvää. Epäluuloista huolimatta. Koska kykenin lopettamaan juomisen. En vajonnut. En marttyyrikuolemaa kokenut. Sain Raamatusta voimaa alkaa ajatella rohkeasti. Solmin sopimuksen Jumalan kanssa, etten enää koskaan koske alkoholiin.
Ulkona on puiden oksilla lunta.
Se on kuin postikortista.
Mieskaveri teki lumityöt naapurin naisen kanssa.
Minä viitsin laittaa miehelle ruokaa.
Jokapäiväinen leipämme.
Tapa pysyä sopimuksissa.
Hän auttaa minua,
minä autan häntä.
On maaliskuun 2. päivä, 2017.
Huomenna on perjantai.
Kuntosalipäivä.
Ostin taas kirpputorilta kirjoja.
"Runotyttö"
"Merikartta",
ja neljä muuta kirjaa.
Ostin ristiriipuksen.
Kauniin pienen ristin.
Kiitos Kristus.
Aloitin Koraanin lukemisen eilen.
Minä ajattelen nyt selkeämmin.
En enää nakkele kirjoja roskiin.
Ymmärrän niiden arvon.
Rakastan kirjoja.
Aloitin tänään lukemaan
"Merikarttaa".
Se kertoo merimiehestä, joka rakastaa jazzia.
Otan sen matkalle mukaan,
jos Jumala sallii matkustamisen.
Olemme jo varanneet hytin.
Äiti hoitaa Neppua.
Minulla on pitkät hiukset, napaan saakka.
Siihen tulee muutos ensiviikolla:
menen kampaajalle ja saan uuden tyylin.
Koitan laihduttaa ennen matkaa. Pari kiloakin olisi hyvä.
Nyt olisi täydellinen ilma tehdä lumilinna. Lunta on puolimetriä ja se on sulaa.
Jos vielä muistaisi, mitä lapsena oli hauskaa.
"Tie luovuuteen"-kirjassa kehotetaan kaikkea hauskaa, joista lapsena nautti.
Tekemään käsitöitä, askartelemaan ja elvyttämään luovuutta erilaisilla lapsellisilla harjoituksilla. Kummallista kyllä, sen kirjan ohjeet toimivat, minulle.
Minusta on kiva tehdä niitä harjoituksia.
Toinen hassu kirja on "Salaisuus."
Siinä kehotetaan harjoittelemaan myönteisyyttä.
Hyvä vetää hyvyyttä puoleensa,
ja Maailmankaikkeus vastaa ihmisen pyyntöihin.
Jos pysyy hyvyydessä.
Hyväntahtoisuus:
| 1. | benevolence | |
| 2. | goodwill | |
| 3. | complaisance | |
| 4. | kindness |
Jeesus puhui:
"Totisesti, totisesti."
Minä sanon teille.
Miksi Hän sanoi "Totisesti, totisesti."
Olivatko Hänen sanansa enemmän totta, kuin toisten sanat?
Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.
| |
Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
| |
Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.
| |
Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
| |
Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
| |
Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
|
Vuoden 1938 käännöksessä on "Totisesti" 204 kertaa.
Mitä se tarkoittaa?
Onko se puhetapa, jolla Jumala aktiivisesti puhuu ihmiselle: "Tarkkaa Minua. Kuuntele minua. Ota sanoistani vaari."
Jumala vaatii aktiivista kuuntelemista.
Siksi Hän sanoo: "Totisesti."
Hän tahtoo ihmisen muistavan ja ajattelevan.
Samalla Hän sanoo: "Minä en valehtele. Olen vakavissani. Tämä asia on tärkeä."
Matteuksen evankeliumissa, Jeesus sanoo "Totisesti" 34 kertaa.
Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille."
| |
Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
| |
Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.
| |
Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.
| |
Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: "Totisesti sinä olet Jumalan Poika".
| |
Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."
| |
Niin hän sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta".
| |
ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
| |
Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet.
| |
Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
| |
Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.
| |
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
| |
Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', niin se tapahtuisi.
| |
Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
| |
Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle.
| |
Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta."
| |
Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.
| |
Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.
| |
Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.
| |
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
| |
Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
| |
Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä hän teki, on mainittava hänen muistoksensa."
| |
Ja heidän syödessään hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut".
| |
Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".
| |
Vähän sen jälkeen tulivat ne, jotka siinä seisoivat, ja sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä myös olet yksi heistä, sillä kielimurteesikin ilmaisee sinut".
| |
Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika".
|
Jumala käyttää tosi paljon sitä sanaa.
Mistä tietää onko kirjallisuus sielullista luettavaa?
Kun valitsee kirjaa kirpputorilla, mistä tunnistaa sen olevan Universumin lainalaisuuksien kanssa harmoniassa?
Lukeeko sen takakannessa jokin koodi, kuten sana "Totisesti, hän halusi elää tasapainoista elämää."
Onko jokin sana merkki siitä, että kirja on kirjoitettu Hyväntahtoisuudesta käsin. Oppaaksi, sanomaksi, taivaallisesta valtakunnasta?
Olen huomannut lukiessani Suuria Runo-opuksia, joissa on runoja monilta runoilijoilta, että sielulliset runoilijat puhuvat Hänestä. Ja ne runot, joissa ei puhuta Hänestä, ovat minulle epäpuhtaita. Eikö olekin inhottavasti sanottu? Epäpuhtaita. Toisin sanoen, ne eivät ravitse sielua.
Miten siis tietää takakannen perusteella, onko kirja Hengenravintoa?
Kun minä seison siinä hyllyn ääressä, minä rukoilen johdatusta. Jos jokin kirja alkaa tuntua kiinnostavalta, valitsen sen. Kirpputorilla kirjat maksaa 20 senttiä. Mutta minulle ne ovat kalliita aarteita. Jos niistä löytää ajatuksen Jumalasta. Ne ovat aarteita.
Klo 19:50
Minä tahdoin olla kirjailija.
Minä tahdoin olla runoilija.
Minä tahdoin säveltää.
Mutta minun sävellykseni ovat voimakkaita.
Osa jopa hulluja.
Minä rukoilen, että saisin uudelleen vision säveltää omia runojani.
Jumala kuulee kyllä, mutta Hän päättää onko nyt otollinen aika.
Ehkä Hän sanoo: "Odota. Myöhemmin."
Niin kuin tanssikurssilla.
Minä kävin vain yhden tunnin.
Koska aika ei ollut otollinen tanssille.
Hui, miten maailma näkee syntinä tanssin.
Hekuman, transsin, lumouksen, kehonkielen.
Ja kuitenkin tanssi on yksi puhtaimmista riemun kokemuksista, puhdistava, terapeuttinen, yhteys oman kehon ja musiikin välillä.
Ja kysymys: onko epäpuhdasta musiikkia?
Voi minä en tänään siihen vastaa.
Minä keitän nyt kahvit.
19:54

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti