12 Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?
|
Jaakobin kirje, luku 4: jae 12.
Eleanor Roosevelt on sanonut näin: viisaat keskustelevat ideoista. Ja ei-viisaat keskustelevat ihmisistä. Näin jotenkin hän on sanonut. Raamattu sanoo samaa: ei ole ihmisen sielulle hyväksi panetella ja tuomita toisia.
Jaak. 4:11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
Tuomitessani ihmiset, jotka tuomitsevat toisia, on aika hölmöä. Voin panetella toisia ihmisiä monta sivua, mutta mitä minä sillä voittaisin? Annan siis koko aiheen olla, ja mietin, mitä minulle tarkoittaa Herran sanat: "Minä seison ovella ja kolkutan."
Olen aivan varma, että Herra tahtoo minun kääntävän katseeni maailmasta sellaiseen henkilökohtaiseen näkymään, joka on totta minun elämässäni. Kukaan ei ole loukannut minua. Kukaan ei ole ollut minulle ilkeä. Kaikessa rauhassa voin tutustua kirjoituksiin ja eri uskontojen opetuksiin.
Ilm. 3:20
Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
Kun minä tarkastelen sydäntäni. Kun tarkastelen omaa elämääni. Kun kuuntelen, mitä sieluni tahtoo sanoa. En minä panettele. En mieti muiden motiiveja. Enää. Jumalan kiitos. Olkoon heidän motiivinsa, mitkä ovat. Tässä, ja nyt, minä istun lattialla ja kirjoitan blogia. Mitä minulle kuuluu?
10 asiaa, joita tahtoisin tehdä:
1. laulaa
2. opiskella
3. piirtää
4. kirjoittaa runoja
5. valokuvata
6. pitää koti siistinä
7. lukea Raamattua, tai uskonnollista kirjallisuutta
8. kuunnella musiikkia
9. tehdä kuunnelmia
10. rakastaa lähimmäisiäni
Kun minä ensin täytyn, minä myös kykenen rakastamaan toisia. Toiset eivät voi täyttymystä tuottaa. Minun täytyy ensin olla tyytyväinen, ennen kuin kykenen olemaan tyytyväinen toisiin ihmisiin. Ja ne jutut, jotka ovat minulle täyttymys, ovat musiikki ja kirjoittaminen. Viihtyä itsensä kanssa, on viihtyä myös muiden seurassa.
sananl.23:
31 Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas.
|
32 Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko.
|
Televisiota voisi sanoa "Taikalaatikoksi." RaDiota voisi kutsua "Ihmeääneksi." Kuinka helppoa olisi unohtaa hoitaa omaa sielua, ja jäädä passiiviseksi vastaanottajaksi. Ihmeellisistä ohjelmista voi olla kiitollinen. Onpa niinkin, että televisio voi hoitaa sielua. Siellä on tarjolla musiikkia ja myötätuntoa. Kuin viini, se tarjoilee viihdettä ja taikuutta, jota katsellessa saattaisi unohtaa, "Mitä minulle kuuluu?"
Daniel 12:7
Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: "Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät."
Mikä on totuus minusta? Olenko tullut ylpeäksi? Olenko elänyt vilpittömässä kiitollisuudessa? Olenko ollut rehellinen itselleni, läheisilleni tai Jumalalle? Maailma on monimutkainen juttu. Oma sydänkin on syntinen ja taipuvainen valheeseen. Mikä siis on yksinkertaista? Mikä on sielulle ravinto? Mitä on olla rehellinen? Pyytää anteeksi itseltään, lähimmäisiltään ja Jumalalta valheita, suuria sanoja ja ylpeyttä.
Ps. 131:1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät.
Minun häpeäni on se, etten minä ole ihmisten keskuudessa. Minä olen itsenäinen, enkä juuri viihdy ihmisten seurassa. Tiedän, että minun tulisi olla ihmisten kanssa. Minun tulisi oppia viihtymään ihmisten seurassa. Mutta minua harmittaa kaikki se vaikeus, jolla ihmiset kohtaavat minut. Minunkin vaikeuteni kohdata vieraita ihmisiä.
Toivon voivani olla rehellinen. Jeesus on aina ensimmäinen. Eikä ihmiset siedä kuulla Jeesuksesta. Minun pitäisi siis rakentaa valheelle. (ei Jeesus ole maailmankaikkeuden perustus, korkein totuus, tärkein, ihmeellisin ja pyhä). Miten minä puhun ihmisille, siitä, kuka minä olen, ellen saisi sanoa: "Jeesus on se perustus, Totuus, jonko perustalle minun elämäni on rakentunut."
Minä olen hyvin hidas hiihtäjä. Minä olen hidas kävelijä. Minä en osaa juosta. Minä en voisi kilpailla urheilun saralla. Mutta minulle on suuri nautinto saada hiihtää tai kävellä, ehkä ottaa muutama juoksuaskel. En minä suunnittele osallistuvani hiihtokilpailuun, tai kävelykilpailuun. En minä vihaa niitä, jotka ovat huippulahjakkaita urheilussa. En minä vertaa itseäni heihin. Silti Paavali tiesi; elämä on kuin juoksurata.
2.Tim. 2:5
Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.
Radiossa sanottiin: "Ei formulakilpailussa voi voittajaa syyttää siitä, kun hän ajaa ensimmäisenä, ikään kuin hän olisi syypää siihen, etteivät viimeiset pärjää kuten hän."
Minäkään en voi syyttää urheilussa pärjänneitä siitä, etten itse ole saanut urheilijan voimia tai lahjoja tai kunnianhimoa. Minä toivon näiden tekstieni kautta, tallettavani itselleni muistoja. Muistot ja tallenteet, tiedostot ja kuvat, ovat minun intohimoni. Niin kauan kuin ajatukseni kantaa, ja minä kirjoitan näitä muistoja, minä koen olevani elossa.
Niinpä kysyn sinulta lukija: "Onko elämä sinulle kilpailu vai kilvoittelu?" Kilpailu on suhteessa toisiin. Kilvoittelu on suhteessa itseen. Kilpailussa on aina olemassa vihollisuuden häivähdys. Toisen voitto on toiselta häviö. Kilvoittelussa sen sijaan ihminen tekee, mitä tekee, itseään varten, kasvaakseen ja kehittyäkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti