On 05.01.17, torstai.
Kuuntelen soittolistaa: "itsawildworld."
https://www.youtube.com/playlist?list=PLpwG4AcSMfRKUsGx0legDycoP1fZSQVQp
Kuin saisi maistella oikein hyvää viiniä. Niin musiikki nostaa sielua lamasta. Kaunis musiikki hallitsee ihmisen sydäntä, minulle käy niin. Unohdan kurjan maailman, ja suruni. Minä hyppään ja annan musiikin kantaa minua. Sävelet kieputtavat minua ilmassa, enkä minä tunne painovoimaa.
Olen alkanut opiskella astrologiaa. Huomaan sen olevan laaja työmaa. Erikoiset termit ja varsinkin kokonaisuuden käsittäminen, sen hahmottuminen mieleen, vaatii paneutumista, aikaa ja kärsivällisyyttä. Missä huoneessa Merkurius oli syntymäkartallani? Mikä on aspektin ja transiitin ero? Mikä on keskipäivän merkitys? Niin paljon ja paljon ja paljon tietoa.
Esoteerinen oppi, sanoi sivuston opas astrologiasta, ei pyri todistamaan mitään. Se vain on. Se on olemassa ja se riittää. Olenkin oppinut, ettei minun tarvitse todistaa Jeesuksen olevan olemassa. Ihminen kyllä itse sielussaan tietää, onko Jeesus todellinen vai epätodellinen. Minä en sitä voi ihmisen sieluun panna: uskoa. Olen siis valmis esoteerisille opetuksille, ja minut tietenkin tuomitaan luopuneena, luopiona.
Sanoihan Herra Jeesus; "joka häpeää minua." Mutta kyse ei ole, etteikö Jeesus olisi minulle rakas. Kyse on siitä, että Hän on olemassa riippumatta siitä, todistanko minä Hänestä vai en. Voinhan aina sanoa: "Hän muutti viinin vedeksi", ja se on totuus. Minun totuuteni. Minä en siihen olisi kyennyt, mutta Hän kykeni. En siis häpeä Häntä, enkä Hänen sanojaan.
Kello käy kohti kahdeksaa. Huomenna on Loppiainen. Suomessa on kaikkialla kova pakkanen. Muoniossa on mitettu alle 40 astetta. Meillä on -26 astetta pakkasta ulkona. Lämpimimmät vaatteet ovat käytössä. Sisällä on kostea ja lämmin. Pyykit kuivuvat ja vessa on pesty. Arki vaihtuu huomenna juhlaan. Jumalanpalvelus radion välityksellä ja raamatuntutkimusta.
Lisäsin uuden rutiinin päiväjärjestykseeni: matemaattiset pulmat. On hyvä keskittyä päättelemään arvoituksia, samalla palauttaa mieleen numeroiden hallinnan. Tämän päivän pähkäilytehtävää en onnistunut päättelemään. Mutta ehkä ajan myötä looginen päättely kehittyy. On niin paljon, missä haluan tulla paremmaksi: kielet, ompelu, liikunta, siivous, piirustus.
Tällaisen kuvan piirsin jouluaattona. Ajatus oli kertoa kuvalla, että lasta rakastetaan ja suojellaan. Vaikkemme voi nähdä enkeleitä, voimme tuntea heidän olevan olemassa, lähellä, läsnä, todellisina. Niinkuin musiikki kannattelee ihmistä ja leijuttaa häntä, samoin enkeleiden voi aavistaa olevan ja kannattelevan ja rakastavan.
Vuosi alkoi ankeasti. Kyllä, 1. päivä, oli tylsä ja tahmea kuin vanha karkki. Vasta 2. päivä elämä käynnistyi jälleen: ulkoilu, opiskelu, ja arkiset jutut. Suojelen kuin silmäterääni tallenninta. Siellä on venäjän opintoni: sanastot ja raamatunlauseet. Pyydän Jumalalta kärsivällisyyttä ja aikaa opiskella, hyvää muistia ja rentoa mieltä.
Ajattelen, että meillä kaikilla on suojelunenkeli. Voin kokea itseni pieneksi, mutta Suojelusenkelini on vahva ja väkevä, suuri ja mahtava. Niin kuin tässä kuvassa. Tarot-korteissa on samantapainen kuva: Crowley-pakka: Suurten salaisuuksia kortit: XX- Aikakausi. Siinä kuvassa on naisen hahmo suuremman naishahmon sisällä. Olen ajatellut siinä olevan naisen ja hänen Suojelusenkelinsä.
Vielä zen-ajatus päätteeksi:
"Ei tarvita köysiä, kun ihmiset itse sitovat itsensä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti